Mikä ihana kaunokainen, kukaksi. Viime kesänä se kukoisti koko kesän parvekkeellani. Nyt olen sen siemenistä kylvänyt uusia alkuja. Toivon saavani samanlaisen sinisen kukkaloiston kuin oli äiti kasvissakin.
Opinnot etenevät. Laajat tehtävä kokonaisuudet, saavat pään pyörälle ja stressikäyrän nousuun. Nämä,Nuo ja vielä Nekin. Monta rautaa tulessa.
Oma taiteen lajinsa on osata hallita oma ajankäyttöä niin että tehtävät tulee tehtyä. Ajoissa. Eikä kaikkia jätä viimetinkaan. Viimetinka on ollut aina se minun pelastukseni. Nyt yritän toimia toisin. Omien ajatusmallien ja köytös tottumusten muuttaminen ei niin vain hetkessä käykkään. Vaikka vannoo ja päättää toimivansa toisin, jos ei ole tarkkana niin huomaa liukuneensa taasen vanhoihin tuttuihin, totuttuihin kuvioihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti